Maanantai, se viikonpäivistä ankein

Jälleen kerran koitti maanantai. Sinällään hassua, miten maanantai on maanantai edelleen eli yhtä vaikea päivä kuin aina on ollut. Silloin, kun vielä olin edellisessä työssäni, toimistolla maanantaista perjantaihin, kuvittelin, että maanantai on sen takia haastava päivä, koska silloin koko työviikko on vielä edessä. Tällä hetkellä en edes ole maanantaisin töissä, silti päivä on useimmiten se viikon raskain päivä. Niinkuin oli tänään! Olin toki tehnyt sunnuntaina töitä lähes kymmenen tuntia (ilman taukoja tottakai), joten sekin varmaan vähän vaikutti siihen, että olo oli aamusta alkaen tosi tahmea, mitään ei olisi huvittanut tehdä eikä mitään hommaa jaksanut aloittaa. Vielä illallakin, kun salille lähdön aika lähestyi, yritin kehitellä jos jonkinlaisia tekosyitä sille, etten lähtisikään. Varovasti ilmoitin miehelleni, että ei oikein huvittaisi, hän vastasi siihen, että saat kyydin salille. Lähdin kuitenkin pyörällä liikkeelle ja sain kuvainnollisen potkun persuksille kyydin sijasta. 🙂 Sanoin, että jos nyt vaan menen sinne ja katson, mitä jaksan tehdä. Yllättäen jaksoin oikein hyvin tehdä saliohjelmani läpi, kun olin koko päivän lorvaillut. 😀 Kotiin salilta palatessani sanoin miehelleni, että kyllä nyt kaduttaa, että lähdin, meni pari tuntia tehokasta sohvalla makoiluaikaa ihan hukkaan. Ja tuon pari tuntia olisin siinä sohvalla varmaankin hokenut, että en jaksa lähteä ja kehitellyt lisää niitä tekosyitä. Ja olo olisi ollut…?

Itsensä liikkeelle pakottaminen kannattaa, en voi sitä näköjään liikaa hokea, itselleni ainakaan. 🙂 Huomaan itse, että helpottaa tosi paljon, kun on merkattuna liikuntakerrat ylös kalenteriin, varsinkin nuo salitreenit. Sinne on aina niin kiva lähteä, vaikka se itse treeni nykyään onkin vähän vähemmän kivaa (ohjelmani on aika rankka). Kun asennoituu siihen, että tänään on treenit, niin vaikka koko päivän koittaa keksiä niitä tekosyitä, jokin vaimea ääni takaraivossa muistuttaa kuitenkin, että kun ne treenit on siellä kalenterissa niin sinnehän on mentävä.

Ratkaisin viime viikolla itseäni ärsyttämään alkaneen ongelman. Kun syksy ja tylsemmät säät ja pimeys ja mitä vielä ovat saapuneet, minun on ollut ylipäätään aamupäivisin vähän vaikea saada itseäni liikkeelle. Ja toisin kuin sinne salille, ulos en saakaan itseäni silläkään verukkeella, että se lenkki on siellä kalenterissa. Päätin siis hankkia kuntolaitteen kotiin. Harkitsin asiaa joitain päiviä, koska minulla on kyllä ollut ties mitä kuntolaitteita aikaisemminkin, lähinnä vaatetelineenä. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että nyt olen siinä tilanteessa, että oikeasti tulen käyttämäänkin laitetta. Siispä meille saapui kuntopyörä. Jota olenkin polkenut jo kahtena päivänä kuluneella viikolla. Eikä ole säästä kiinni. Eikä kodin ulko-ovesta lähtemisestä. Samalla voi hyvällä omallatunnolla katsoa telkkaria! Lempisarjoja katsoessa ei edes huomaa ajankulumista siinä pyörän päällä. 🙂 Ehkä myös näistä raskaista maanantaipäivistä voisi selvitä paremmin päättämällä polkea heti aamusta vaikka vain vartin verran. Olen muuten huomannut tässä enemmän liikkuessa, että itseään on tosi helppo huijata. Usein päätän tehdä jotain vain hetken, vaikka että olenpas tuossa salin crosstrainerissa kolme minuuttia vielä treenin päälle, vaikka jalat on ihan makaronia. Kun se kolme minuuttia lähestyy loppuaan, päätänkin jatkaa vielä viiteen minuuttiin, koska jaksoin jo tähänkin asti. Suosittelenkin kokeilemaan: päätä lähteä vaikka kymmenen minuutin kävelylle, ehkä huomaat päättäväsi jatkaa vähän pidempään, kun kerran olet jo lähtenyt. Tätäkin pitäisi itsenikin kokeilla maanantaiaamuisin, voisin yllättyä positiivisesti, kun vain saisin itseni ulos kodin ovesta.

olohuoneessamme liikkumisesta muistuttamassa on nyt jatkuvasti pyörä. Tästä kuntolaitteesta ei tule vaatetelinettä!
olohuoneessamme liikkumisesta muistuttamassa on nyt jatkuvasti pyörä. Tästä kuntolaitteesta ei tule vaatetelinettä!

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille, toivottavasti maanantaisi on ollut helppo!

❤ Heidi

 

Miten saada liikunta mahtumaan aikatauluun pienen lapsen kanssa?

Minulle melko ajankohtainen aihe, jota jatkuvasti pohdiskelen, eli miten ihmeessä saisin liikunnan mahtumaan aikatauluihini pienen lapsen kanssa?

  • Oma lapseni on vielä niin pieni, että hän viihtyy pidempäänkin vaunuissa istuskelemassa. Voin siis helposti tehdä vaunulenkkejä ja yhdistää ne ulkoiluaikoihimme. Ensin lenkki, sitten leikkipuistoon juoksemaan lapsen perässä. Samalla voisi tehdä venyttelyt tai miksei vaikka vähän jumppaa. Tuo leikkipuistossa jumppaaminen on kyllä itselläni vielä ihan ajatuksen asteella, sillä asteella, että olisipas hyvä idea pelkän seisoskelun/istuskelun sijasta, mutta ei vaan saa toteutettua. Jospa siis nyt ja tässä lupaan, että kokeilen lenkki+puistojumppayhdistelmää pari kertaa ja kommentoin sitten, miltä tuntui! Päästään pois sieltä ajatuksen asteelta :D.
  • Olen tosi huono kotijumppaaja. Meiltä löytyy kyllä vaikka ja mitä välineitä, että kotonakin pystyisi tekemään kunnon treenin. Viimeisen vuoden aikana Kannelmäen Ladyistä on tullut minulle se minun oma paikkani, missä saan viettää harvinaista ja vähäistä omaa aikaani. Eiväthän kuntosalilla käyminen ja kotijumppaaminen tietenkään sulje toisiaan pois, käytän sitä salilla käymistä vain tekosyynä kotijumpan väliin jättämiselle! Ja niin se jää väliin silloinkin, kun ei millään ehdi salille, mutta olisi puoli tuntia tai 45 minuuttia aikaa, jolloin sen kotitreenin voisi tehdä. Oikeasti kotitreenikin olisi NIIN helppo toteuttaa, sen kun vaan suunnittelisi liikkeet valmiiksi ja alkaisi tekemään. Tai kaivaisi jostain valmiin suunnitelman. Tai YouTubesta videon…
  • Kävin poikani kanssa vauvajumpassa hänen ollessaan vastasyntynyt. Tykkäsin tosi paljon, vaikkakin jumppasin useimmiten yksinäni vauvani nukkuessa tyytyväisenä tunnin ajan. Ja silloin, kun vauva ei nukkunut, hän ei kovin paljon arvostanut jumppaamista, vaan halusi useimmiten syödä. 😀 Nykyään jumppaaminen on jo vähän tehokkaampaa, vaikka poikani olisi hereillä, hän tykkää puuhailla omiaan ja pysyttelee kuitenkin melko lähellä. Tai jos hän ei viihdykään itsekseen, on lisäpainona sylissäni!
  • Ladyillä on lähes päivittäin tarjolla kotiäitijumppaa ja niissä olen tykännyt käydä tosi paljon. Silloin pikkuvauva-aikana tuntien aloitusajankohta oli meille vähän liian aikainen, olimme sellaisia unikekoja. Onneksi virtuaalitunnit saa Ladyillä käynnistää myös itselle sopivaan ajankohtaan salin ollessa tyhjillään!
  • Tällä viikolla näin Malminkartanon portaissa pari reipasta, joilla oli lapsi kantorepussa! Itse en uskaltaisi, koska pelkään aina muutenkin kompuroivani portaissa, mutta silti arvostan heitä, jotka näin tekevät. Me tehdään kaverin kanssa niin, että kivutaan portaita vuorotellen ja toinen lepää sen aikaa pitämällä lapsille seuraa.

Tässä näitä ideoita ja lisääkin otan mielelläni vastaan! Itsellä kokeiluun lähtee heti puistojumppa ja jos tuota kotitreeniäkin kokeilisi… Omaa aikaani salilla en kyllä lähde korvaamaan millään muulla. 😀

 

Liikunnan täysillä aloittaminen vs. pikkuhiljaa lisääminen

Ennen tätä nykyistä elämäntapamuutostani olen muuttanut elämääni monen monta kertaa. Ja tehnyt sen aivan eri tavalla kuin tällä kerralla: kalorit minimiin ja urheilukerrat viikossa kerralla tappiin asti. Ja kuinkas sitten joka kerta onkaan käynyt: viimeistään muutaman kuukauden kuluttua motivaatio on tipotiessään, ei vaan jaksa enää ja pikkuhiljaa kaikki aikaisemmat tavat palaavat takaisin kuvioihin ja ne kauhealla työllä pudotetut kilot palaavat takaisin tuossa tuokiossa, korkojen kera tottakai.

Olen monesti miettinyt sitä, että olen tosi ehdoton ihminen laihduttamisen suhteen. Terveelliseen ruokavalioon kuuluu olennaisesti liikunta ja heti, jos liikunta jää, muuttuu ruokavalio epäterveellisemmäksi. Tavallaan vähän tuon suuntaisesti minulle käy jatkuvasti edelleenkin, syön arkena tosi terveellisesti ja liikun paljon. Olen päättänyt, että viikonloppuna voi ottaa vähän rennommin ja kun teen sunnuntaisin pidemmän työpäivänkin, niin liikuntaakaan ei juuri viikonloppuisin ehdi harrastaa.

Liikunnanhan tulisi olla säännöllistä. Pitäisi aloittaa kevyesti ja kunnon kasvaessa lisätä liikuntakertojen määrää ja/tai kestoa. Jos liikun pari kertaa vuodessa kolme kuukautta kerrallaan ihan täysillä, esim. kuusi kertaa viikossa tunnin ajan, kertyy liikuntatunteja vuodessa n.144 (6 kk eli 24 viikkoa, 24*6 tuntia). Jos taas aloitan kevyesti ja lisään liikuntakertoja pikkuhiljaa, liikunnasta tulee minulle säännöllinen tapa ja jonkin ajan kuluttua olen tilanteessa, että liikun vaikkapa kolme tuntia viikossa. Tällöin liikuntatunteja kertyy vuodessa n. 156 (52*3). Eli jo enemmän kuin rääkkäämällä itsensä ihan turhaan rättiväsyneeksi. Sitä paitsi, kevyempi tahti liikunnassa (ainakin alkuun) ja painonpudotuksessa on muutenkin hyvä asia: lihasmassa säilyy, kun paino tippuu hitaasti, tai kenties jopa kasvaa, kun lihaskuntotreeni on säännöllistä ja nousujohteista.

Kun kirjoitan tässä tämän maltillisen liikkumisen puolesta, se ei tarkoita, että olisin muuttunut maltilliseksi liikkujaksi tai että liikkuisin säännöllisesti joka viikko saman verran. Minulla on todellakin taipumus siihen, että treenimäärät menevät helposti överiksi ja huomaan olevani ihan poikki liiasta liikunnasta, usein olen varmasti syönytkin ihan liian vähän lisääntyneeseen liikuntaan nähden. Mutta kirjoittamalla tästä aiheesta, yritän itse hahmottaa sitä, mitä minun pitäisi tehdä asialle, että joskus tulevaisuudessa tilanne olisi se, että liikkuisin säännöllisesti, niin monta kertaa viikossa kuin aikataulut antaa myöten.

Pimeä vuodenaika on täällä ja myös minuun, kuten moneen muuhunkin, se vaikuttaa siten, että väsyttää koko ajan eikä oikein huvittaisi, mikään. Tänäkin aamuna ajattelin, että voisipa vain jäädä peiton alle, laittaa silmät kiinni ja jatkaa unia. Se nyt ei tuon vähän yli yksivuotiaan kanssa muutenkaan onnistu, mutta onneksi minulla oli myös sovittuna aamulenkki kaverin kanssa. Ennen lähtöä mietinkin, että eipä tuosta ainakaan olo varmasti huonone. Lopputulos lenkin jälkeen olikin sama kuin aina ennenkin liikumisen jälkeen: ei kaduttanut yhtään, olo oli mitä mainioin!

Liikuntakertojen kirjaaminen kalenteriin etukäteen on järkevää ja joka paikassahan sitä nykyään toitotetaankin. Kun ne siellä kalenterissa ovat, tulevat ne todennäköisemmin tehtyäkin. Jokainen treenikerta vie minua kohti tavoitteitani, jokainen väliin jätetty treenikerta taas kauemmas tavoitteista. Joten kannattaa pakottaa itsensä liikkeelle silloinkin, kun ei niin huvita. Ja tietysti muistaa myös kohtuus, jos siellä kalenterissa lukee lepopäivä tai kehonhuoltoa, niin silloin ei ehkä kannata lähteä tekemään kovaa treeniä. 🙂

Treeni-iloa ja ihanaa syksyä kaikille!

-Heidi

Syksyn värejä uudessa kampauksessakin. :)
Syksyn värejä uudessa kampauksessakin. 🙂

Kuinka usein viikon mittaan on järkevää käydä kaupassa?

Kirjoitin jo aiemmissa teksteissäkin siitä, että loma-aikana kävimme päivittäin kaupassa ja ostimme vain yhden päivän ruokatarpeet kerralla. Aiemmin keväällä olimme kuitenkin olleet jo sellaisessa tilanteessa, että kävimme vain kerran viikossa kaupassa ja ostimme vakiokauppalistan mukaan koko viikon ruuat kerralla. Ajattelin, että tuo kerran viikossa kaupassa käynti on kaiken kaikkiaan järkevämpää: ei kulu aikaa niin paljon, ei tule ostettua heräteostoksia kauppalistan kanssa ostoksia tehdessä, ei ole kaiken maailman mielitekoja, kun menee kauppaan kylläisenä jne. Tällä hetkellä meillä on sellainen tilanne, ettemme ole päässeet takaisin tuohon kerran viikossa kaupassa- rytmiin. Käymme kaupassa siis silloin kuin ehdimme ja ostamme, mitä milloinkin tarvitsemme. Aika usein tulee ostettua myös niitä heräteostoksia, kun kauppalistan käyttökin on jäänyt vähän heikoksi. Olen kyllä edelleen sitä mieltä, että esimerkiksi rahankäytön kannalta kerran viikossa on paljon järkevämpi ratkaisu, mutta nyt syksyn myötä olen saanut ahaa-elämyksen siitä, että ei se useammin viikossa kaupassa käyntikään välttämättä tarkoita sitä, että sieltä tulisi ostettua aina jotain ruokavalioon sopimatonta. Ahaa-elämykseni oli siis se, että pitää olla selkeä suunnitelma aterioista, oli se sitten tälle päivälle tai koko viikolle tai minkä pituiselle ajalle tahansa. Itse mietin ruokailuni välillä pidemmäksi ajaksi kerrallaan, välillä taas mietin aamulla, mitä tänään söisin. Katson, mitä kaapista löytyy ja jos on puutteita, käyn kaupassa hyvissä ajoin ennen ruokailuajankohtaa (eli nälkää). Olen ottanut ruokavaliooni enemmän kasvisruokia mukaan ja kuinka kätevää onkaan, kun kuiva-ainekaapista löytyy mm. papuja, linssejä ja kikherneitä, jos nyt onkin niin, ettei jääkaapissa ole mitään lihoja tai muita proteiinin lähreitä lämmintä ruokaa varten. Ja nyt kun olen näitä kasvisvaihtoehtoja alkanut käyttää, huomaan niistä valmistuvan herkullisia ruokia, joita syön mielelläni. Olen siitä vähän omituinen lihansyöjä, etten oikeastaan tykkää mistään lihasta. Kasvisruokien valmistaminenkin on helpompaa, kun lihat käristän aina ihan kuiviksi, että ovat varmasti kypsiä! 😀

Erona meidän loma-ajan kauppareissuihin ja tämän hetkisiin kaupassakäynteihin on siis se, että kesällä mietittiin, mitä tänään syödään, toinen vastaa en tiedä, no en minäkään. Jotain helppoa ja nopeaa ja herkullista ja rasvaista. Miksi? Miksi ei nopeaa, helppoa ja terveellistä, mistä tulee hyvä ja energinen olo? Täytyisikin keksiä jotain väsyneiden ja kiireisten hetkien pelastajaruokia, jolloin valitaan niistä, kun tulee se hetki, kun tekisi mieli lähteä kauppaan hakemaan nakkeja ja ranskalaisia.

Meidän perheessä on käytössä Keep- kauppalista, jonka olemme jakaneet niin, että molemmilla on puhelimen näytöllä sama näkymä. Tuo helpottaa kyllä kaupassa käyntiä, kun toinen voi kotona päivittää listalle tarvittavia tuotteita ja toinen voi ne käydä kaupasta ehtiessään noutamassa. Ja kaupassa tuotteet voi vain klikata listalta pois sitä mukaa, kun ne on kerätty. Mutta oli lista sitten älypuhelimen näytöllä tai paperille kirjoitettuna, ainakin itsellä tulee harvemmin poikettua listasta kuin silloin, jos on vain mielessä, mitä lähtee hakemaan ja huomaakin kaupassa ostelevansa ihan mitä sattuu lisäksi.

Tältä näyttää käyttämämme ja käteväksi havaitsemamme ostoslista! Ostoslista tällä kertaa sisältää pääasiassa muille perheenjäsenille tarjottavia aineksia.
Tältä näyttää käyttämämme ja käteväksi havaitsemamme ostoslista! Ostoslista tällä kertaa sisältää pääasiassa muille perheenjäsenille tarjottavia aineksia.

Olen ollut tällä viikolla vähän flunssassa, joten olen keskittynyt lepäilemiseen sekä näihin ravintoasioihin. Enää ei näköjään tarvitse heti lohduttaa itseään kipeänä olemisen vuoksi ruoalla (lue: herkuilla), vaan olen saanut pidettyä ruokailut terveellisinä ja herkuttomina. Ja painokin on tullut tällä viikolla alaspäin, toivottavasti ne ei kuitenkaan ole lihakset, jotka käyttämättöminä sulaa! Halu olisi kova päästä liikkeelle ja salille varsinkin, mutta maltan vielä mieleni ja parantelen flunssan ensin pois.