Repsahtaminen ja siitä yli pääseminen

Olen tässä viimeisen vuoden aikana huomannut, kuinka helppoa on elää terveellisesti, syödä hyvin ja säännöllisesti ja liikkua paljon. Olen myös huomannut jo pari kertaa (jouluna ja kesällä), että vanhoihin, ei niin terveellisiin tapoihin lipsahtaa tosi helposti takaisin ja ne myös meinaavat jäädä päälle, koska näihin uusiin tapoihin palaaminen ei olekaan niin helppoa!

Myös siskoni on toteuttamassa elämäntapamuutosta ja hänen kanssaan keskustelemme paljon terveellisistä ja epäterveellisistä elämäntavoista. Kun molemmat samaan aikaan opettelemme uusia, terveellisiä tapoja, hehkutamme sitä, kuinka hyvä olo terveellisesti ja säännöllisesti syömisestä tulee. Sitä kuinka mahtava fiilis kunnon, rankan treenin jälkeen tulee jne. Kuin itsestään meillä molemmilla elämäntavat repsahtivat vähän huonompaan suuntaan kesän aikana. Ja kuin itsestään unohtuivat myös ne kaikki hehkutukset siitä hyvästä olosta niiden uusien tapojen aikaansaannoksena. Sen sijaan alkoi selittely: väsyttää, ei ole aikaa, ei ole säännöllistä rytmiä, kukaan ei ole käynyt kaupassa. Niitä samoja vanhoja tekosyitä, joita jo monet vuodet olemme opetelleet. Epäsäännöllinen ruokarytmi aiheuttaa kauhean nälän, silloin ei todellakaan tee mieli valita sitä teveellisintä vaihtoehtoa, vaan jotain hyvää ja nopeasti. Ihan yhtä nopeasti se terveellinenkin ruoka valmistuisi, sanonpahan vaan, itse en vain tuota ”ymmärrä” silloin, kun mieliteot valtaavat pään.

Näen ihan selkeän syyn siihen, miksi vanhat tavat ovat yrittäneet palata takaisin elämääni tämän vuoden aikana. Molemmissa repsahduksissa ovat normaalit arkirutiinit väistyneet erilaisista syistä. Jos ajattelen nyt tätä viimeisintä, pidempikestoista repsahdusta, oli kesä, jolloin tein paljon enemmän töitä kuin olen kuluneen vuoden aikana tehnyt, lisäksi lomailimme monta viikkoa ja olimme jatkuvasti menossa jossain. Ei siis ollut normaaleiksi muodostuneita ruoka-aikoja eikä varsinkaan ruokaa valmiina noina ruoka-aikoina. Minulla on paha tapa töissä ollessa syödä lennossa eli syön työpäivän aikana vain pieniä välipaloja. Työpäivän jälkeen onkin sitten aina kauhea nälkä. Yksi tälläinen päivä viikossa vielä menee, mutta kun niitä nyt kesällä oli viikossa useampi, alkoi iltaisin olla jo liian kova nälkä, jolloin alkaa tehdä mieli milloin mitäkin.
Ja sitten se lomailu…. Teimme vain pienen lomareissun kesällä, koska tein töitä koko kesän ajan kolmena päivänä viikossa. Puhutaankin siis oikeastaan mieheni loma-ajasta, jolloin joko ennen töihin menoani tai vapaapäivinäni teimme erilaisia retkiä ja olimme lähes koko ajan menossa jossain. Emme käyneetkään enää suunnitelmallisesti kaupassa vaan kävimme kaupassa siinä vaiheessa, kun oli jo nälkä ja ostimme vain kyseisen päivän ateriaa varten tarvittavat ainekset. Ne eivät olleet niitä terveellisimpiä vaihtoehtoja ja aina tuli ostettua vähän jotain jälkiruokia sun muita herkkuja lisäksi.

Vanhoihin tapoihin siis lipsahtaa takaisin helposti ja syyn, ainakin omille repsahduksilleni, olen mielestäni jo aika hyvin selvittänyt. Nyt jatkankin harjoittelua, jottei noita repsahduksia pääsisi kovin usein, eikä kovin pitkäkestoisina, tapahtumaan. Mutta entäs sitten se, kun koko ajan repsahduksen aikanakin tiedostaa, että terveellinen elämä kuitenkin on se parempi vaihtoehto, mutta siitä ei vaan millään meinaa saada kiinni…? Aina vaan siirtää ja siirtää seuraavalle päivälle, että kyllä huomenna taas alan liikkumaan ja syömään terveellisen ruokavalioni mukaan. Tai miksei sittenkin maanantaina?

Olen tässä nyt jo useamman viikon taistellut itseni kanssa taas tämän aloituksen kanssa. Aluksi ei huvittanut tehdä mitään, teki mieli vaan maata sohvalla ja syödä koko ajan. Ensin oli ihan pakko pakottaa itseni liikkeelle ja liikkumaan. Siitä se lähti, pikkuhiljaa. Nyt olen taas siinä vaiheessa, että tekisikin mieli koko ajan olla menossa salille tai lenkille. Itse huomaan ainakin sen, että kun liikkumisesta tulee rutiini, niin kaikki muukin alkaa sujua. Vaikka ei olisi lounasta valmiina jääkaapissa, niin nopeastihan se valmistuu, kun jo aamulla tekee suunnitelman päivän ruokailuista. Ja nopeastihan siellä kaupassakin piipahtaa, kunhan muistaa mennä täydellä vatsalla ja samalla voikin ostaa vähän enemmän ruokaa, ettei tarvitse heti seuraavana päivänä käydä uudestaan.

Hyvä suunnitelma on loistava alku! Minulla on jo loppuvuodelle aikataulu viikon liikunnoille. Koska vapaa-aikaa on vähän, olen kokenut parhaimmaksi, että valitsen tietyt vakioajat, milloin käyn salilla ja milloin lenkillä. Tällä suunnitelmalla olen nyt lähtenyt liikkeelle ja katson jonkun ajan päästä, miten jaksan (liikuntakertoja tulee viikkoon aika monta). Ruokavalioni on vähän testauksessa, koska tavoitteeni ei enää ole ensisijaisesti pudottaa painoa, vaan kiinteytyä. En voi siis syödä ihan samalla tavalla kuin vielä keväällä vaan pitää muistaa, että energiaa on saatava enemmän, jotta jaksan liikkuakin enemmän. Onneksi minulla on se PT, jolta saan apua myös tähän!

PT:stä tulikin mieleen tapaamiseni Katin kanssa aiemmin tällä viikolla. Keskustelimme näistä samoista asioista, joista tässä olen kirjoittanutkin, missä mennään, mikä oli tilanne ennen kesää, mitä tavoitteita haluan asettaa syksylle jne. Näemme Katin kanssa jatkossa joka toinen viikko ja huomenna meillä onkin ohjelmassa kaksijakoisen saliohjelman läpikäynti. Kaksijakoisessa ohjelmassa vuorottelevat ylävartalon ja alavartalon treenipäivät. Kivaa, kaksijakoisella ohjelmalla olen treenannut viimeksi vissiin noin 15 vuotta sitten!

Nyt ei muuta kuin ensi viikkoon! Silloin ajattelin mietiskellä lisää ravintoasioita.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s