Mietteitä ruokailusta

Liikuntaa paljon tärkeämpi asia varsinkin painoa pudottaessa on ravinto. Olen joutunut miettimään ruokailuun ja ravintoon liittyviä asioita paljon nyt syksyllä, kun olenkin yht’äkkiä tilanteessa, ettei pudotettavaa painoa enää ole kovin paljon. Alkaakin olla kiinteytymisen ja lihasten kasvattamisen aika. Lihasten kasvattamisella tarkoitan siis sitä, että kehonkoostumus muuttuu enemmän lihasta ja vähemmän rasvaa sisältäväksi.

Monesti on minullekin suositeltu ruokapäiväkirjan pitämistä muutaman päivän ajan. Ja pari kertaa vuosien mittaan olen kirjannutkin syömisiäni ylös, viimeksi nyt elokuussa. Ruokapäiväkirjan pitäminen ei ole kovin työlästä, mutta ruokien ylös kirjaamisen aloittaminen on. Itselläni meni muutama päivä siihen, että sain aikaiseksi aloittaa kirjata syömiseni ylös. Tuo ruokapäiväkirjan pito osui meidän perheen loma-ajalle, joten huomiot siihen liittyen olivat melko mielenkiintoisia:
* Söin lomalla(kin) säännöllisesti muutaman tunnin välein ja päivässä 5-6 ateriaa
* Kasviksia tuli syötyä riittävästi
* Hyvien rasvojen lähteenä syön pähkinöitä
* Hiilihydraattien määrä jäi melko pieneksi, jostain syystä lämpimien ruokien hiilihydraatit tulivat pääasiassa kasviksista.
* Proteiineja syön paljon, rrrrakastan rahkaa 😀
* Kuitua en saanut riittävästi, koska aterioilta puuttui täysjyvätuotteet ja leipää en juurikaan syö.
* Ja yllättäen energiaakaan ei tullut riittävästi, vaikka päiväkirjassa oli merkittynä myös vähän herkkuja, jotka kylläkin olivat väärään aikaan nautittuja eli ennen ruokailua, kauppareissun yhteydessä, nälkäisenä tottakai.

Tällä viikolla otin käyttöön Sulamo- sovelluksen. Olen jo jäänyt siihen ihan koukkuun! Yhtenä tavoitteenani tälle syksylle on oppia syömään rennommin. Olen vähän sellainen, että jotain tiettyä, yksinkertaista ruokavaliota on tosi helppo noudattaa, mutta jos siitä yhtään lipsuu, niin meinaa koko homma mennä poskelleen. Tarkoittaen siis sitä, että ruokavalio muuttuu yhden repsahduksen jälkeen koko ajan huonommaksi ja samalla myös liikunta jää pikkuhiljaa pois kuvioista. Ja haluaisin kuitenkin oppia valmistamaan herkullisia, terveellisiä ruokia, enkä syödä aina tylsällä tavalla mautonta lihaa, kasviksia ja pastaa/riisiä/perunaa.
Tuossa Sulamon palvelussa siis täytetään ruokapäiväkirjaa ja palvelu laskee kaiken mahdollisen:
* tavoitekalorimäärä
* paljonko kaloreita on syöty/syömättä
* miten paljon eri ravintoaineita on syödystä ruuasta saatu grammoissa verrattuna tavoitteeseen
* verrokkeina tavoiteruokavalio, jossa ravintoaineiden saantisuositukset prosentteina ja oma, toteutunut ruokavalio rinnalla.
* jos liikut, paljonko lisää saat syödä
* tilastoja, pylväitä ja analyysejä päiväkohtaisesti, viikoittain sekä kuukausittain

Ajattelin ensin keskittyä siihen, että seurailen lähinnä kaloreita, jotta saan niitä kasaan riittävästi. Se oikeastaan oli palvelun käyttöönoton kimmokkeenakin, kun minusta tuntui, että on koko ajan nälkä enkä yhtään tiennyt, syönkö lähellekään oikeaa määrää ruokaa. Huomioni tässä vähän vajaan viikon käytön jälkeen on myös se, että syön suositusruokavaliota enemmän proteiineja ja vähemmän hiilareita ja yllättäen rasvan määrä on vaikea saada tarpeeksi ylös. Tuo proteiinin määrä nyt ei sinällään mikään yllätys ollutkaan, kun se kävi ilmi jo tuosta elokuisesta ruokapäiväkirjasta. Lisäksi tavoitteenani on kasvattaa lihaksen määrää kehossani, jolloin proteiineja tarvitaankin enemmän; itse asiassa 1,5-2 g/painokilo/vrk, joka aika hyvin näyttäisi itselläni toteutuvankin.

Palvelu mielestäni mahdollistaa itselleni helposti sen, että voin testailla erilaisia reseptejä ja näen esim. minkä kokoisia annoksia voin syödä, että kalorimäärä pysyy kohtuullisena. Ostin palvelun käyttööni puoleksi vuodeksi, sinä aikana varmasti opin jo monenlaisia uusia reseptejä, joista voin jatkossakin koostaa terveellisen ja herkullisen ruokavalioni.

Tämän viikon reseptikokeiluna kukkakaalipizzapohja, ainekset: kukkakaali, juustoraaste ja kananmuna. Päälle tomaattia, mozzarellaa, valkosipulia, mausteita, rucolaa. Hyvää oli!
Tämän viikon reseptikokeiluna kukkakaalipizzapohja, ainekset: kukkakaali, juustoraaste ja kananmuna. Päälle tomaattia, mozzarellaa, valkosipulia, mausteita, rucolaa. Hyvää oli!

Olen tässä viimeisen vuoden aikana muuttunut pienten muutosten kannattajaksi ja olenkin tehnyt pieniä muutoksia nyt syksyllä ruokailuun liittyen. Aloin lisätä kasviksia ruokavaliooni siten, että valitsen muutamia salaattiaineksia ja laitan ne tehosekoittimeen, hiukan vettä joukkoon ja surautan ne juomaksi. Salaatin pilkkominen ja syöminen ovat jotenkin niin aikaavieviä juttuja, että salaattiainekset aina muuten pilaantuvat meillä kotona, kun ei jaksa alkaa valmistaa salaattia. Olen nyt jonkin aikaa tehnyt näitä viherjuomia ja olen aika varma, että ne antavat todella paljon lisäenergiaa. Eivätkä edes maistu pahalta, kuten ennen kokeilua luulin. Suosittelen kokeilemaan!
Olen alkanut taas ahkerasti käydä salilla treenaamassa ja otin jälleen palautusjuoman mukaan kuvioihin. Onneksi Ladyillä on asiantuntevia ja avuliaita PT:itä, joilta kysyä apua asiassa kuin asiassa. Minua mietitytti, missä suhteessa ja miten paljon proteiineja ja hiilareita palautusjuoman pitäisi sisältää. Tähän sain samantien vastauksen kysyessäni asiaa Samulilta ja se vastaus oli 20-25 g/tuote (hera ja malto). Olin tuossa taannoin Ladyillä tekemässä asiakkaille ripsien ja kulmien värjäyksiä, kun työn lomassa ehdin kuuntelemaan myös sinä päivänä järjestettyjä luentoja. Ja aiheena sattui yhdessä kuulemassani luennossa olemaan ravinto. Vaikka minulle paljon teoriatietoa ravinnosta vuosien aikaan onkin kertynyt, kuten varmaan useimmille, ei ole yhtään pahitteeksi kerrata ja oppia aiheesta jatkuvasti lisää. Luennon ansiosta juurikin muistin ottaa käyttöön tuon palautusjuoman ja myös testaukseen ensimmäistä kertaa vihreä tee-kapselit.

 

Repsahtaminen ja siitä yli pääseminen

Olen tässä viimeisen vuoden aikana huomannut, kuinka helppoa on elää terveellisesti, syödä hyvin ja säännöllisesti ja liikkua paljon. Olen myös huomannut jo pari kertaa (jouluna ja kesällä), että vanhoihin, ei niin terveellisiin tapoihin lipsahtaa tosi helposti takaisin ja ne myös meinaavat jäädä päälle, koska näihin uusiin tapoihin palaaminen ei olekaan niin helppoa!

Myös siskoni on toteuttamassa elämäntapamuutosta ja hänen kanssaan keskustelemme paljon terveellisistä ja epäterveellisistä elämäntavoista. Kun molemmat samaan aikaan opettelemme uusia, terveellisiä tapoja, hehkutamme sitä, kuinka hyvä olo terveellisesti ja säännöllisesti syömisestä tulee. Sitä kuinka mahtava fiilis kunnon, rankan treenin jälkeen tulee jne. Kuin itsestään meillä molemmilla elämäntavat repsahtivat vähän huonompaan suuntaan kesän aikana. Ja kuin itsestään unohtuivat myös ne kaikki hehkutukset siitä hyvästä olosta niiden uusien tapojen aikaansaannoksena. Sen sijaan alkoi selittely: väsyttää, ei ole aikaa, ei ole säännöllistä rytmiä, kukaan ei ole käynyt kaupassa. Niitä samoja vanhoja tekosyitä, joita jo monet vuodet olemme opetelleet. Epäsäännöllinen ruokarytmi aiheuttaa kauhean nälän, silloin ei todellakaan tee mieli valita sitä teveellisintä vaihtoehtoa, vaan jotain hyvää ja nopeasti. Ihan yhtä nopeasti se terveellinenkin ruoka valmistuisi, sanonpahan vaan, itse en vain tuota ”ymmärrä” silloin, kun mieliteot valtaavat pään.

Näen ihan selkeän syyn siihen, miksi vanhat tavat ovat yrittäneet palata takaisin elämääni tämän vuoden aikana. Molemmissa repsahduksissa ovat normaalit arkirutiinit väistyneet erilaisista syistä. Jos ajattelen nyt tätä viimeisintä, pidempikestoista repsahdusta, oli kesä, jolloin tein paljon enemmän töitä kuin olen kuluneen vuoden aikana tehnyt, lisäksi lomailimme monta viikkoa ja olimme jatkuvasti menossa jossain. Ei siis ollut normaaleiksi muodostuneita ruoka-aikoja eikä varsinkaan ruokaa valmiina noina ruoka-aikoina. Minulla on paha tapa töissä ollessa syödä lennossa eli syön työpäivän aikana vain pieniä välipaloja. Työpäivän jälkeen onkin sitten aina kauhea nälkä. Yksi tälläinen päivä viikossa vielä menee, mutta kun niitä nyt kesällä oli viikossa useampi, alkoi iltaisin olla jo liian kova nälkä, jolloin alkaa tehdä mieli milloin mitäkin.
Ja sitten se lomailu…. Teimme vain pienen lomareissun kesällä, koska tein töitä koko kesän ajan kolmena päivänä viikossa. Puhutaankin siis oikeastaan mieheni loma-ajasta, jolloin joko ennen töihin menoani tai vapaapäivinäni teimme erilaisia retkiä ja olimme lähes koko ajan menossa jossain. Emme käyneetkään enää suunnitelmallisesti kaupassa vaan kävimme kaupassa siinä vaiheessa, kun oli jo nälkä ja ostimme vain kyseisen päivän ateriaa varten tarvittavat ainekset. Ne eivät olleet niitä terveellisimpiä vaihtoehtoja ja aina tuli ostettua vähän jotain jälkiruokia sun muita herkkuja lisäksi.

Vanhoihin tapoihin siis lipsahtaa takaisin helposti ja syyn, ainakin omille repsahduksilleni, olen mielestäni jo aika hyvin selvittänyt. Nyt jatkankin harjoittelua, jottei noita repsahduksia pääsisi kovin usein, eikä kovin pitkäkestoisina, tapahtumaan. Mutta entäs sitten se, kun koko ajan repsahduksen aikanakin tiedostaa, että terveellinen elämä kuitenkin on se parempi vaihtoehto, mutta siitä ei vaan millään meinaa saada kiinni…? Aina vaan siirtää ja siirtää seuraavalle päivälle, että kyllä huomenna taas alan liikkumaan ja syömään terveellisen ruokavalioni mukaan. Tai miksei sittenkin maanantaina?

Olen tässä nyt jo useamman viikon taistellut itseni kanssa taas tämän aloituksen kanssa. Aluksi ei huvittanut tehdä mitään, teki mieli vaan maata sohvalla ja syödä koko ajan. Ensin oli ihan pakko pakottaa itseni liikkeelle ja liikkumaan. Siitä se lähti, pikkuhiljaa. Nyt olen taas siinä vaiheessa, että tekisikin mieli koko ajan olla menossa salille tai lenkille. Itse huomaan ainakin sen, että kun liikkumisesta tulee rutiini, niin kaikki muukin alkaa sujua. Vaikka ei olisi lounasta valmiina jääkaapissa, niin nopeastihan se valmistuu, kun jo aamulla tekee suunnitelman päivän ruokailuista. Ja nopeastihan siellä kaupassakin piipahtaa, kunhan muistaa mennä täydellä vatsalla ja samalla voikin ostaa vähän enemmän ruokaa, ettei tarvitse heti seuraavana päivänä käydä uudestaan.

Hyvä suunnitelma on loistava alku! Minulla on jo loppuvuodelle aikataulu viikon liikunnoille. Koska vapaa-aikaa on vähän, olen kokenut parhaimmaksi, että valitsen tietyt vakioajat, milloin käyn salilla ja milloin lenkillä. Tällä suunnitelmalla olen nyt lähtenyt liikkeelle ja katson jonkun ajan päästä, miten jaksan (liikuntakertoja tulee viikkoon aika monta). Ruokavalioni on vähän testauksessa, koska tavoitteeni ei enää ole ensisijaisesti pudottaa painoa, vaan kiinteytyä. En voi siis syödä ihan samalla tavalla kuin vielä keväällä vaan pitää muistaa, että energiaa on saatava enemmän, jotta jaksan liikkuakin enemmän. Onneksi minulla on se PT, jolta saan apua myös tähän!

PT:stä tulikin mieleen tapaamiseni Katin kanssa aiemmin tällä viikolla. Keskustelimme näistä samoista asioista, joista tässä olen kirjoittanutkin, missä mennään, mikä oli tilanne ennen kesää, mitä tavoitteita haluan asettaa syksylle jne. Näemme Katin kanssa jatkossa joka toinen viikko ja huomenna meillä onkin ohjelmassa kaksijakoisen saliohjelman läpikäynti. Kaksijakoisessa ohjelmassa vuorottelevat ylävartalon ja alavartalon treenipäivät. Kivaa, kaksijakoisella ohjelmalla olen treenannut viimeksi vissiin noin 15 vuotta sitten!

Nyt ei muuta kuin ensi viikkoon! Silloin ajattelin mietiskellä lisää ravintoasioita.

 

Paluu menneisyyteen

Kuten tuossa edellisessä tekstissäni kerroinkin, tässä kirjoituksessa palaan vähän yli vuoden aikaisiin tunnelmiin ja sieltä takaisin nykyhetkeen. Mistä siis idea elämäntapamuutokseen syntyi ja miten tähän nykytilanteeseen on päädytty.

Sain lapsen kesäkuussa 2015. Tiesin kyllä jo raskausaikana olevani huonossa kunnossa, koska en ollut juurikaan liikkunut vuoteen-puoleentoista. Poikani synnyttyä huomasin kuitenkin, kuinka huonossa kunnossa olenkaan. Vatsalihakset olivat tietysti raskauden jäljiltä poissa pelistä, siihen kun lisätään vielä reipas ylipaino, niin esimerkiksi alkuajan vauvatapaamisissa en jaksanut edes istua lattialla ilman selkänojaa saati sitten, että olisin pystynyt olla polviseisonnassa. Jo nelikiloista vauvaa kanniskellessa hetken päästä hiki vaan virtasi. Tajusin, että jotain olisi tehtävä, koska vauva kuitenkin kasvaa koko ajan ja näin huonossa kunnossa en kohta enää jaksaisi häntä kantaa. Ja nythän siihen olisi hyvä mahdollisuus, kun ei ole töitä tai koulua tai mitään muutakaan, joka veisi aikaa ja vaatisi keskittymistä (ja mihin voisi tekosyynä vedota). Voin keskittyä vain vauvaan ja itseeni. Monesti kuulee selittelyä siitä, ettei vauva- arjessa tai pienen/pienten lasten kanssa ehdi pitää huolta itsestään. Kyllä ehtii, se vain vaatii vähän suunnittelua ja pikkuisen itsekkyyttä sekä ennen kaikkea motivaatiota. Mutta jos äiti voi hyvin, myös vauva voi hyvin, näin läheiseni minulle onneksi monta kertaa tuossa alkuvaiheessa sanoivat!

Syksyn myötä aloin tehdä muutoksia ruokavaliooni. Meidän vastasyntynyt/pikkuvauva oli aikamoinen sylivauva, jouduin tekemään lähes kaiken vauva sylissä. Monta kertaa söin myös lämmintä ruokaa sormilla yrittäessäni samalla tuudittaa vauvaa vaunuissaan, hän kun tietysti heräsi aina silloin, kun olin syömässä :). Aloin totuttaa vauvaa pikkuhiljaa vaunuihin, jotta pääsin ylipäätään ulos ja melko pian pääsinkin tekemään vaunulenkkejä. Aloitin liikunnan lisäämisen hankkimalla askelmittarin ja asettamalla itselleni kuukauden askeltavoitteen. Kilpailuhenkisenä tietysti ylitin asettamani tavoitteen. Kävimme vauvan kanssa kaksi kertaa viikossa kevyessä vauvajumpassa ja aloin käydä myös Kannelmäessä Ladyillä venyttely- ja kehonhuoltotunneilla. Liikunnan aloitus oli todella kevyt ja olen tyytyväinen sen noin tehtyäni. Motivaatio liikkumiseen ei lopahtanut vaan alkoikin kasvaa, aloin oikein odottaa kovempia treenejä. Paino lähti ruokavaliomuutoksilla laskuun ja jaksoin univajeesta huolimatta hyvin. Olin toki myös siinä onnekas, että vauvamme päästi minut lähtemään välillä yksinkin ja viihtyi sen ajan hyvin isänsä kanssa.

Sain mieheltäni joululahjaksi Miinuskymppi- ryhmävalmennuksen. Okei, olin toivonutkin sitä ja olisin pettynyt, jos en olisi sitä saanut. Muutenkin olen sitä mieltä, että miehen (tai muun perheenjäsenen) lahjana antamat liikuntaan kannustavat jutut ovat hyviä, mutta aivan varmasti vaativat sen, ett saajalla on edes vähän motivaatiota niiden käyttämiseksi. Miinuskympin ryhmä motivoi liikunnan lisäämiseen ja liikuntakerrat kasvoivatkin viikko viikolta. Onhan siinä aina vähän sellaista pientä kilpailuakin, kun ryhmässä jotain tavoitellaan (tai ainakin itselläni on) ja oli kiva seurata omaa edistymistä vaa’an kanssa. Minulta lähti seitsemän viikon valmennuksen aikana tasan seitsemän kiloa ja olin tulokseen todella tyytyväinen. Ryhmän aikana otettiin kehonkoostumusmittaukset aluksi ja lopuksi ja huomasin, kuinka paljon enemmän niistä luvuista saa irti pelkkään vaakaan verrattuna. Aloin käydä ryhmäliikuntatuntien lisäksi salilla ja salitreenien myötä aloin nähdä muutosta kropassani enemmän kuin aiemmin. Huomasin, että salilla treenaamiseenkin jää helposti koukkuun! 😀

Miinuskympin jälkeen huomasin, että olin aika väsynyt. Ryhmän aikana koko ajan noussut treeni-into laimeni, kun ei ollutkaan enää ketään, kenelle olisi ”tilivelvollinen” tai oikeastaan, kenelle pitäisi näyttää hyviä saavutuksia. Ryhmän jälkeen treenikerrat viikossa vähenivät hieman, aloitin kyllä keväällä myös töiden teon, jolloin mahdollisuudet treenaamiseen vähenivät. Sain kuitenkin hyviä tuloksia aikaan PT:ni Katin avulla, muutaman kerran meidän treenien jälkeen sain jopa kuulla muilta salin asiakkailta kommenttia siitä, että olipas rankan näköistä treeniä. Huomasin, että vaikkei aina tekisi mieli lähteä treenaamaan, kannattaa silti pakottaa itsensä, koskaan se ei kaduta jälkikäteen.

Kesällä tein ensin paljon töitä, sen jälkeen olimme koko perhe monta viikkoa lomalla, joten normaaleiksi muodostuneet päivärutiinit eivät enää toteutuneetkaan. Kun poikkeuksellista eloa jatkuu tarpeeksi pitkään, alkavat vasta opitut tavat unohtua ja lipsua vanhojen, huonojen tapojen puolelle. Monestihan minulle on näin käynyt ennenkin ja silloin huonot tavat ovat jääneet päälle. Nyt kuitenkin poikkeuksellisesti tiedostin kyseessä olevan vain ohimenevä tilanne ja rennommin otettava ajanjakso. Oikeastaan odotinkin jo pitkään arjen alkamista, jotta voisin jatkaa terveellisten tapojen ja rutiinejen opettelua. Tiedän kyllä, että myös loma-ajat ja muut poikkeukselliset tilanteet tulisi elää aivan samoin kuin normaali arkikin, mutta en näköjään ihan vielä ”opinnoissani” ole päässyt siihen asti, että se olisi onnistunut.

Tämänhetkisestä tilanteesta kirjoitinkin jo siinä edellisessä postauksessani. Arki on alkanut ja kohta (itse asiassa huomenna, jeejeejee) laaditaan aikataulu syksyn treeneille, ruokavalio on palautumassa ennalleen ja herkuttelukierre on saatu pysäytettyä.

Yksi asia, mikä näin jälkikäteen harmittaa, on se, etten ole alusta alkaen ottanut itsestäni mittoja mittanauhan kanssa. Nyt, kun painolukema ei ole itselle enää niin oleellinen, olisi kiva seurata muutosta senteissä. Onneksi on kuitenkin jotain kuvia, joista muutoksen aika selkeästi näkee.

Seuraavassa tekstissäni ajatelin pohdiskella vielä hetken sitä, miksi ja miten niihin vanhoihin tapoihin lipsahtaa niin helposti takaisin ja miten uudelleen aloittaminen on aina niin vaikeaa.

Uuteen alkuun! Kunnianhimoisia tavoitteita syyskaudelle

Huh, täällä taas! Melkein puoli vuotta edellisestä blogikirjoituksesta, mihin tämä aika oikein on kulunut?! Suuri tavoitteeni oli kirjoittaa säännöllisesti kerran viikossa tai ainakin joka toinen viikko. Nyt on aika saavuttaa tuo tavoite! Siispä lupaan teille uuden kirjoituksen joka viikko.

Muitankin tavoitteita minulla toki on. Takana on kesä, joka ei mennyt ihan suunnitelmieni mukaan. Kesäkuun alussa ajattelin, että voin ihan hyvin korvata salitreenit kesän ajan ulkokuntosalilla treenaamalla. Montako kertaa kävin? Okei, oltiin montakin kertaa Lassilan uudessa urheilupuistossa perheen kanssa, mutta ei sitä nyt treenaamiseksi voi kutsua. Keksin helposti monta syytäkin, miksi lähteminen jäi. Työkiireet, vähentynyt aika vielä niin pienen lapsen kanssa, loma ja arkirutiineiden puuttuminen. Nämä veivät tänä kesänä voiton, vaikka elämäntapamuutosta on itselläni takana jo lähes vuosi!

Ei se kesä kuitenkaan ihan surkeasti mennyt. Huomasin, että hyötyliikunta on löytänyt paikkansa elämässäni, valitsen nykyään lähes aina kävelyn tai pyöräilyn auton sijaan. Mahtui niitä liikuntakertojakin joka viikolle, vaikka välillä tuntui, että on ikuisuus edellisestä urheilusuorituksesta (aiemmin tauko on voinut olla kuukausienkin pituinen, enkä silti ole jaksanut siitä murehtia). Herkuteltua tuli paljon enemmän kuin varmaan koko edeltävän vuoden aikana yhteensä, mutta huomasin, että söin kuitenkin säännöllisesti viisi ateriaa päivässä, vaikka herkuttelinkin. Eli jotain hyviä juttuja jäänyt jo rutiineiksi kuluneen vuoden aikana, olen siitä hyvin tyytyväinen. Ja kun vihdoin ja viimein uskaltauduin kesän jälkeen vaa’alle, ei sielläkään ollut vastassa mikään katastrofaalinen lukema. Tasan neljä kiloa oli tullut lisää edelliseen punnitukseen, mutta noista neljästä kilosta katosi kahdessa päivässä kaksi, kun aloin taas keskittyä juomaan riittävästi vettä! (toki myös lopetin päivittäisen herkuttelun ja aloin taas syömään säännöllisesti ja terveellistä ruokaa)

Elämäntapamuutos alkaa näkyä! Eroa kuvien välillä tasan vuosi ja 21 kiloa!
Elämäntapamuutos alkaa näkyä! Eroa kuvien välillä tasan vuosi ja 21 kiloa!

Kävin viime viikolla ensimmäisen kerran melkein kolmen kuukauden tauon jälkeen Ladyillä Kannelmäessä salilla ja se kerta tuntui siltä, kuin olisin ollut vieraassa paikassa ensimmäistä kertaa. Ja tekikö mieli lähteä? Ei tehnyt. Mutta toisen käynnin jälkeen teki. Kyllä se sanonta vain pitää paikkansa, että kodin kynnyksen yli astuminen on se vaikein osuus.

Arki on siis alkanut ja arkirutiineihin totuttelu käynnissä. Tiedän, että voisin kenties onnistua tavoittelemaan asettamiani tavoitteita yksinkin, mutta tiedän myös, että varmimmin saavutan tavoitteeni personal trainerin kanssa. Olemmekin jo sopineet valmentajani Katin kanssa tapaamisen vajaan kahden viikon päähän ja olen myös alkanut jo suunnitella tapaamistamme. Kati kuitenkin kysyy, mitkä tavoitteeni ovat ja mikäli se kiinnostaa myös sinua, niin tässä ne ovat:

  • Haluan edelleen saada painoa pudotettua, vaikka se ei olekaan enää tärkein tavoitteistani. Painonpudotustavoitteeni on 10-15 kg
  • Painonpudotusta tärkeämpi tavoitteeni on rasvan muuttaminen lihakseksi eli kiinteytyminen. Tämän tavoitteen asettamisessa tarvitsenkin jo Katin apua, en todellakaan osaa itse arvioida, mikä olisi realistinen tavoite esim. loppuvuodelle rasva- tai lihasprosentin lukemiksi.
  • Haaveenani on ollut jo pitkään saada ruokavalioni rennommaksi ja opetella laittamaan hyvää, terveellistä ruokaa. Olen aivan surkea kokki, mutta välillä yllätän itsenikin ja onnistun tekemään oikeasti maistuviakin ruokia. 🙂
  • Säännölliset liikuntarutiinit. Vapaa-aikani on melko vähäistä, mutta haluaisin silti saada liikuntaa mahtumaan jokaiseen päivään edes vähän.

Näillä eväin siis uuteen alkuun! Seuraavassa tekstissäni palaan vähän ajassa taaksepäin tiivistäen kuluneen vuoden aikaisia tunnelmia.